07.02.2018
Hyve-lehti jatkaa Talk-julkaisussa
07.11.2017
Kokemusasiantuntijat auttavat mielenterveyshoitotyön koulutuksessa
10.06.2017
Sairaanhoitajaopiskelijat karttavat mielenterveysalaa
16.05.2017
Työelämäyhteistyöllä erilaisia oppimiskokemuksia opiskelijoille
14.11.2017
Kehitysvammahuollon haasteena ovat rajoitustoimenpiteet
07.11.2017
Hyvä vuorovaikutus tärkeää psykiatrisen eristyspotilaan hoidossa
15.09.2017
Vuorovaikutus on tärkeä osa psykiatrista hoitotyötä
14.11.2017
Yli 50-vuotiaiden työttömien digiosaamista kehitetään Naantalissa
14.08.2017
Potilasturvallisuus ydinasia psykiatrisen potilaan eristämisessä
09.06.2017
Valmennuksella innostusta ja uusia työkaluja aikuissosiaalityöhön
14.11.2017
Viron korkeakoulujen Terveysala-ryhmän laadunarviointi
07.11.2017
Toipumisorientaatiolla kohti yksilöllisempää mielenterveyshoitoa
29.05.2017
Kosteus- ja homevaurioiden aiheuttamia oireita kartoitetaan yhteistyössä
 
Opiskelu ja elämä
 
15.12.2011
Elämää Botswanan auringon alla
 
Olipa kerran kaksi suomalaista opiskelijatyttöä, jotka lähtivät 25.8.2011 opiskelu- ja harjoittelu-vaihtoon Botswanaan tietämättä maasta käytännössä yhtään mitään. He saapuivat maan pääkau-punkiin Gaboroneen ja päätyivät opiskelemaan Botswanan yliopistoon kahdeksi kuukaudeksi sosi-aalialaa. Samalla he suorittivat harjoittelujakson paikallisessa orpokodissa.
Koulukavereita
 
Opiskelijaelämää
Suomalaiset nuoret opiskelivat kahtena päivänä viikossa sosiaalipolitiikkaa ja sosiaaliohjausta. Tämän lisäksi he matkustivat tapaamaan orpolapsia parina päivänä viikossa yhdeksän tunnin jaksoissa. Ennen kuin he huomasivatkaan, he puhuivat englantia aikaisempaa sujuvammin englanninkielisen opetuksen ansiosta. Harjoittelupaikassa he saivat leikkiä lasten kanssa ja huolehtia heidän jokapäiväisistä rutiineistaan.

Tytöt asuivat yliopiston kampusalueella 10 000 muun paikallisen opiskelijan kanssa. He tutustuivat paikallisiin opiskelijoihin nopeasti botswanalaisten sosiaalisuuden ansiosta. Kampusalueella majoittui myös 74 muuta vaihto-opiskelijaa, joista suurin osa oli kotoisin valtameren toiselta puolelta, Amerikoista. Skandinavian tytöistä tuli suomalaisille tytöille kaikkein läheisimmät ystävät, sillä he ymmärsivät suomalaisten” outoja tapoja” paikallisia paremmin.

Opiskelijatytöt jakoivat huoneensa, pesutilansa ja pyykkitupansa paikallisten tyttöjen kanssa. Huoneiden sisustukseen kuului sänky, vaatekaappi ja työpöytä. Tämä kaikki oli ahdettu noin 8 neliömetrin tilaan.
Kampusalue
 
Arkista aherrusta kampusalueella
Ruokahalunsa he saivat tyydytettyä koulun ruokalassa, jossa yksi annos maksoi 1,5 euroa. Se koostui riisistä, kanasta ja pavuista ja tämä sama gourmee oli listalla koko kahden kuukauden ajan. Järkytyksekseen he huomasivat, ettei maassa tunneta sanaa kuitupitoinen ruoka. Kaikki siis koostui hiilihydraateista.

Kampusalueella oli käytössä myös uima-allas, urheilukenttiä ja 24/7 auki oleva kirjasto. Ahkerim-mat opiskelijat opiskelivat kirjastossa läpi yön.
Kombiasema
 
Valkoiset pakettiautot kuljettivat paikasta toiseen
Kun tytöt halusivat ulos kampusalueelta, kombit (valkoinen pakettiauto, johon oli rakennettu 15 istuinta) odottivat porttien ulkopuolella. Yksi kombimatka maksoi 30 pulaa eli 30 senttiä. Takseja oli pilvin pimein katujen kulmilla. Riitti, että tytöt valkkasivat hienoimman värisen taksin. Jos kumpikaan näistä liikkumistavoista ei miellyttänyt, aina saattoi saada kyydin paikallisilta liftaamalla.

Yleensä tytöt suuntasivat Riverwalkille tai Game Cityyn eli paikallisiin kauppakeskuksiin. Aluksi heidän oli vaikea ymmärtää paikallista kauppakulttuuria, koska omia laukkuja ei saanut viedä kauppaan sisälle, hedelmiä ei saanut punnita yksin eikä ostoksia pakata itse muovipusseihin, vaan tämä kaikki tehtiin heidän puolestaan.
Okavangon eläimiä
 
Vapaa-aikaa viettämässä Botswanan luonnossa
Kevätlomalla tytöt ottivat suunnaksi Okavango Deltaan ja Victoria Falls’eille. Yhdeksän vuorokauden matka sisälsi telttailua puskissa villieläinten keskellä, ajelua luonnonpuistoissa ja veneretkiä. Välillä tytöt heräsivät öisin leijonien karjuntaan ja virtahepojen ääntelyyn. He bongasivat myös muun muassa leopardeja, norsuja, kirahveja, antilooppeja ja krokotiileja.

Yhdeksän päivää ilman sähköä tai juoksevaa vettä ei ollut tyttöjen mielestä mitään verrattuna viisitoistatuntiseen bussimatkaan takaisin kampukselle.
Paikallisissa häissä
 
Paikallinen kulttuuri tutuksi
Paikalliset kirkot, häät ja valmistujaisjuhlat tulivat tytöille tutuksi lyhyen kahden kuukauden aikana. Botswanalaiseen tapaan paikalliset kutsuivat juhliinsa myös siskon serkun kaimat, minkä ansiosta myös tytöt pääsivät mukaan. Perinteiset botswanalaiset tanssit ja laulut tulivat heille tutuksi, kuten myös paikallinen ruoka sekä kaksituntiset kirkonmenot joka sunnuntai.

Tyttöjen oli vaikea sulautua paikalliseen kulttuuriin, koska maassa käytettiin small talkia, kellonajat eivät ikinä pitäneet paikkaansa, ja kaikki ihmiset olivat yliuteliaita heidän taustastaan. Kosintoja sateli ja lehmistä yritettiin tehdä kauppaa, mutta kumpikaan tytöistä ei lämmennyt.
Pääähenkilöinä olivat Nora Lindroos ja Jennika Aaltonen
 
Swazimaan kautta koti-Suomeen
Kun aika Botswanassa tuli täyteen, opiskelijakaksikko suuntasi vielä Swazimaahan suorittamaan viimeisen harjoittelujaksonsa ennen Suomeen palaamista. Reissu oli silmät avaava, luonnetta kasvattava ja arvoja lujittava kokemus, joka ei unohdu koskaan. Vaikka arvostus Suomea kohtaan on nyt suurempi, he voisivat jopa sanoa Afrikkaa toiseksi kodikseen.
 
Kirjoittaja(t):
Jennika Aaltonen ja Nora Lindroos, sosionomiopiskelijat