07.02.2018
Hyve-lehti jatkaa Talk-julkaisussa
07.11.2017
Kokemusasiantuntijat auttavat mielenterveyshoitotyön koulutuksessa
10.06.2017
Sairaanhoitajaopiskelijat karttavat mielenterveysalaa
16.05.2017
Työelämäyhteistyöllä erilaisia oppimiskokemuksia opiskelijoille
14.11.2017
Kehitysvammahuollon haasteena ovat rajoitustoimenpiteet
07.11.2017
Hyvä vuorovaikutus tärkeää psykiatrisen eristyspotilaan hoidossa
15.09.2017
Vuorovaikutus on tärkeä osa psykiatrista hoitotyötä
14.11.2017
Yli 50-vuotiaiden työttömien digiosaamista kehitetään Naantalissa
14.08.2017
Potilasturvallisuus ydinasia psykiatrisen potilaan eristämisessä
09.06.2017
Valmennuksella innostusta ja uusia työkaluja aikuissosiaalityöhön
14.11.2017
Viron korkeakoulujen Terveysala-ryhmän laadunarviointi
07.11.2017
Toipumisorientaatiolla kohti yksilöllisempää mielenterveyshoitoa
29.05.2017
Kosteus- ja homevaurioiden aiheuttamia oireita kartoitetaan yhteistyössä
 
Muuta kiinnostavaa
 
05.02.2008
Elvytys – taito, jonka toivoo osaavansa mutta ei koskaan tarvitsevansa
 
Jokaisella meistä on varmasti jonkinlaiset ensiaputaidot, olimme sitten opiskelleet aihetta tai emme. Moni on varmasti laastaroinut sormeen tulleen haavan tai laittanut siteen nyrjähtäneen nilkan tueksi. Mutta moniko on ollut tilanteessa, jossa vaakalaudalla ovat olleet omat ensiaputaidot ja ihmishenki?
Ensiaputunneilla ja -kursseilla opitaan paljon tärkeitä tietoja ja taitoja hätätilanteissa toimimiseen. Opimme hoitamaan palovammoja, toimimaan oikein onnettomuustilanteissa, tunnistamaan sokin oireet ja ennen kaikkea elvyttämään. Teoria on tietysti jokaisen omaksuttavissa ja opeteltavissa, mutta miten valmistautua tilanteeseen, jossa Anne-nuken tilalla onkin oikea ihminen?
 
Toimia vai eikö toimia?
Opiskelun aikana saattaa nousta esiin monia mieltä askarruttavia kysymyksiä. Onko minulla tarpeeksi rohkeutta mennä auttamaan? Miten toimin kiireessä? Kestänkö nähdä verta tai hädässä olevia ihmisiä? Voiko elvytettävältä saada mahdollisesti jonkin taudin? Muistanko varmasti, missä järjestyksessä piti tehdä mitäkin?

Varmuutta siitä, miten itse kukin toimii hätätilanteessa, ei saa ennen kuin tositilanne osuu omalle kohdalle. Tällöin ei ole kuitenkaan aikaa jäädä miettimään, vaan on toimittava mahdollisimman nopeasti. Se, toimiiko juuri opittujen ohjeiden mukaisesti ja oikeassa järjestyksessä, on epäolennaista. Kukaan meistä tuskin toivoo joutuvansa tilanteeseen, jossa itse on avun tarpeessa, mutta ihmiset vain kävelevät ohi. Tärkeintä on auttaa ja toimia sekä toisaalta oppia myös ennaltaehkäisemään vaaratilanteiden syntyä.
 
Opetusta ja ylläpitoa
Suomessa ensiapu kuuluu terveystietoon sisällytettynä pakollisena oppiaineena peruskoulun yläasteen opintoihin. Opetuksen sisältö ja painoarvo ovat opettajan valittavissa, mutta jonkinlaiset ensiaputaidot pitäisi jokaisella peruskoulun päättäneellä olla. Tämä puoltaa hyvin paikkaansa, koska nuoret ovat varsin riskialtis ryhmä erilaisille onnettomuuksille. Jo tässä vaiheessa on tärkeää oppia ennaltaehkäisemään vaaratilanteiden syntyä ja painottaa toimimisen tärkeyttä, vaikka opetuksen pääpaino olisikin laastarin laitossa tai kylmäsprayllä ruiskuttelussa.

Peruskoulun tai ensiapukurssin jälkeen opittujen taitojen syventäminen ja ylläpitäminen ovat jokaisen omalla vastuulla. Osalla taidot lisääntyvät vuosien vieriessä, osalla muuttuvat muistoiksi. Opittujen taitojen tarpeellisuutta ei sovi kuitenkaan unohtaa. On helppo ajatella, että ei minulle koskaan mitään tapahdu, mutta ensiavussa ei olekaan kyse itsestä vaan toisista. Avun tarpeessa voi huomenna olla paras ystävä, oma lapsi tai tuntematon vastaantulija.
 
Aina valmiina
Tositilanteen kohdatessa on tapahtunut aina jotain odottamatonta. Ehkä joku on saanut sähköiskun, unohtanut ottaa lääkkeensä tai jäänyt auton yliajamaksi. Tällöin ennaltaehkäisy on pettänyt ja vaihtoehdoksi auttajalle jää ensiapu. Aikaa ei ole hukattavana, sillä ihmishengen pelastaminen on sekuntipeliä. Oletko sinä valmis laittamaan itsesi peliin ja auttamaan?
 
Kirjoittaja(t):
Pekka Kumara, Toimintaterapeuttiopiskelija