07.02.2018
Hyve-lehti jatkaa Talk-julkaisussa
07.11.2017
Kokemusasiantuntijat auttavat mielenterveyshoitotyön koulutuksessa
10.06.2017
Sairaanhoitajaopiskelijat karttavat mielenterveysalaa
16.05.2017
Työelämäyhteistyöllä erilaisia oppimiskokemuksia opiskelijoille
14.11.2017
Kehitysvammahuollon haasteena ovat rajoitustoimenpiteet
07.11.2017
Hyvä vuorovaikutus tärkeää psykiatrisen eristyspotilaan hoidossa
15.09.2017
Vuorovaikutus on tärkeä osa psykiatrista hoitotyötä
14.11.2017
Yli 50-vuotiaiden työttömien digiosaamista kehitetään Naantalissa
14.08.2017
Potilasturvallisuus ydinasia psykiatrisen potilaan eristämisessä
09.06.2017
Valmennuksella innostusta ja uusia työkaluja aikuissosiaalityöhön
14.11.2017
Viron korkeakoulujen Terveysala-ryhmän laadunarviointi
07.11.2017
Toipumisorientaatiolla kohti yksilöllisempää mielenterveyshoitoa
29.05.2017
Kosteus- ja homevaurioiden aiheuttamia oireita kartoitetaan yhteistyössä
 
Opiskelu ja elämä
 
17.11.2014
Projektista projektiin - opintojen evoluutio
 
En varmaankaan ole ainoa, joka on pikkuhiljaa havahtunut siihen, että opiskelumaailma on muuttunut. Sen voi huomata sekä opettajien että opiskelijoiden arjessa lähiopetuksen vähentymisenä, lisääntyneenä etäopiskeluna, usein lähes ruuhkattomana aamuna koulun ala-aulassa ja jossain määrin myös pienempinä osallistujamäärinä tällä haavaa osaksi vapaaehtoiselle lähiopetukselle.
Vierailut monenlaisissa paikoissa ovat kiinnostavia.
Monen käsitys opiskelusta vastaa ehkä jotain tämäntyyppistä: Kouluun mennään joka arkipäivä kahdeksalta ja siellä ollaan kahteen tai kolmeen. Tunneilta poisjäämiseen tulee poikkeuksetta antaa pätevä selvitys tai poissaolosta voi seurata sanktioita. Luennoilla opettaja valistaa opiskelijaa tasaisella äänellä yksi ja puoli tuntia kerrallaan opiskelijoiden tehdessä hiljaa muistiinpanoja tai piirrellessä vihkojen reunoihin.

Joskus mielikuva on ollut totta ja varmastikin pitää edelleen paikkansa joissain opinahjoissa. Mutta nykymuotoisissa ammattikorkeakouluopinnoissa se tuntuu olevan aika kaukaista, ainakin jos kuunnellaan amk-opiskelijoita itseään.
 
Passiivisuudesta aktiivisuuteen
Jos yllekirjatut mielikuvat eivät siis pidä paikkaansa, niin mihin katosi turvallinen ja tasapaksu opiskelu ja ennen kaikkea, mitä tuli sen tilalle?

Vastaus on helppo. Työelämän vaatimuksista koulut ovat alkaneet kehittää opintoja projektinomaisiksi. On projekteja omissa pienissä ja turvallisissa opiskeluryhmissä, projekteja koulun sisällä, projekteja koulun ulkopuolella kunnille ja monenlaisille toimeksiantajille jopa yli Suomen rajojen, projekteja pienissä muutaman hengen ryhmissä ja projekteja suurissa kymmenistä ihmisistä koostuvissa ryhmissä.

Töitä tehdään oman alan opiskelijoiden kanssa ja sekaisin monen eri koulutusalan opiskelijoiden kanssa. Projekteja on lyhyitä ja niitä on pitkiä. Kaikkea on tarjolla ja vaikkei juuri sillä hetkellä olisikaan, niin todennäköistä on, että juuri se, mitä ei ollut, on tällä hetkellä kehitteillä.

Henkilökohtaisesti koen, että tällainen opintojen muutos on askel parempaan päin. Ennen päntättiin teoriaa hämärässä luokanvalossa sillä taktiikalla, että opettaja luennoi ja hyvällä tuurilla puolet luokasta seurasi, kun toinen puolisko haukotteli. Kurssilla tehtiin ehkä pari ryhmätyötä tai esitelmää, kotona luettiin tenttiin ja toivottiin, että se menee hyvin ja palkkioksi tulee hyvä arvosana.

Projekteissa tilanne on hyvin erilainen, sillä opiskelija joutuu laittamaan itseään paljon enemmän likoon.

Arvioinnin kohteeksi joutuvat varsinaisen projektin onnistumisen lisäksi muun muassa oma osallistuminen ja työnlaatu, raportointi ja toteutus sekä omien tavoitteiden saavuttaminen. Arviointia ei anna pelkästään opettaja, vaan sitä antavat usein myös muut opiskelijat vertaisarviointina ja tietysti projektin asiakkaat ja toimeksiantaja unohtamatta opiskelijaa itseään, joka arvioi omaa työskentelyään.
Diplomi Telakan vahvin -kilpailusta
 
Miksi projekti?
Nykyisestä työelämästä katsottuna projektien hyödyt ovat mielestäni ilmeiset. Projekteissa opiskelija saa realistisen käsityksen työelämästä ja pääsee helpommin kiinnittymään siihen. Yksittäinen opiskelijakin saa mahdollisuuden ottaa vastuuta eri rooleissa ja näin kasvaa ammatillisesti ja myös persoonana. Onnistunut projekti nostaa uskoa omiin kykyihin ja tätä kautta voimistaa positiivista käsitystä omasta itsestä.

Aikaisemmin oikeaa työelämäkokemusta on on ollut mahdollista saada lähes yksinomaan työharjoitteluissa. Niitä on koulutusalasta ja opiskelupaikasta hieman riippuen vain muutama vuodessa. Projekteja taas tuntuu olevan lähestulkoon jatkuvasti. Näin ainakin koen opiskellessani itse sosiaalialaa.

Projektien lisäksi rinnalla kulkevat kuitenkin edelleen perinteiset työssäoppimisjaksot, joissa myös syvennetään omaa kokemusta ja ammattitaitoa turvallisesti opiskelijanroolissa.
Pokerin peluuta Troolissa
 
Opintoviidakon siimeksessä
Kesän rauhallisen lomailun jälkeen tämäkin syksy käynnistyi vauhdikkaasti projektien merkeissä. Varsinaisella projekti-nimikkeellä kulkivat sekä Mahis-hanke että tällä hetkellä käynnissä oleva Monkey eli monialainen kehittäminen ja yrittäjyys -hanke.

Olisi väärin jättää mainitsematta myös syksyyn kuuluvat tutoriaali-rupeamat, joissa työskennellään yhtälailla projektinomaisesti. Tutoriaalit eivät kuitenkaan ole kestoltaan kovin pitkiä, toisin kuin nämä isommat "viralliset" projektit.

Usean projektin päällekkäin suorittaminen voi tuntua ja usein tuntuukin raskaalta, vaikka ainakin itse henkilökohtaisesti projektityöskentelystä pidänkin. Projektien lisäksi opiskelijan täytyy vielä suoriutua lähiopetuksesta ja tenteistä.

Syksyn mittaan olenkin mietiskellyt, olisiko projekteista enemmän hyötyä, jos projektien aikana voisi keskittyä pelkästään niihin ilman stressiä tavanomaisesta tenttiopiskelusta? Uskon nimittäin, että projektimuotoisen opiskelun hyödyt ovat nykymaailmassa suuret. Teoriallekin on oma tärkeä paikkansa, mutta yhtäaikainen teorian opiskelu ja usean projektin suorittaminen saavat aikaan sen, että useimmiten jokin osio kärsii aikaa ollessa vaan rajallinen määrä käytettävänä.

Niin kuin jo edellä mainitsin, projektit kiinnittävät paljon paremmin työelämään ja sen arkeen, kuin teoriaopinnot koulun seinien sisällä. Työelämä vain on nykyään sellaista, että töitä tehdään ryhmissä ja tiimeissä ja ennen kaikkea toinen toisensa perään seuraavissa projekteissa.

Opiskelijana toivoisinkin, että koulu jatkossakin tarjoaisi mahdollisuutta osallistua mielenkiintoisiin projekteihin ja panostaisi opiskelijoiden tukemiseen niiden sisällä.
Yhdessä tekeminen on parasta.
 
Kirjoittaja(t):
Kaisa Timonen, opiskelija