07.02.2018
Hyve-lehti jatkaa Talk-julkaisussa
07.11.2017
Kokemusasiantuntijat auttavat mielenterveyshoitotyön koulutuksessa
10.06.2017
Sairaanhoitajaopiskelijat karttavat mielenterveysalaa
16.05.2017
Työelämäyhteistyöllä erilaisia oppimiskokemuksia opiskelijoille
14.11.2017
Kehitysvammahuollon haasteena ovat rajoitustoimenpiteet
07.11.2017
Hyvä vuorovaikutus tärkeää psykiatrisen eristyspotilaan hoidossa
15.09.2017
Vuorovaikutus on tärkeä osa psykiatrista hoitotyötä
14.11.2017
Yli 50-vuotiaiden työttömien digiosaamista kehitetään Naantalissa
14.08.2017
Potilasturvallisuus ydinasia psykiatrisen potilaan eristämisessä
09.06.2017
Valmennuksella innostusta ja uusia työkaluja aikuissosiaalityöhön
14.11.2017
Viron korkeakoulujen Terveysala-ryhmän laadunarviointi
07.11.2017
Toipumisorientaatiolla kohti yksilöllisempää mielenterveyshoitoa
29.05.2017
Kosteus- ja homevaurioiden aiheuttamia oireita kartoitetaan yhteistyössä
 
Tutkimus ja kehitys
 
21.05.2015
Mambo, vipi? Karibu Tanzania!
 
Moi, miten menee? Tervetuloa Tansaniaan!
Päivää ennen jouluaattoa vuonna 2013 lento laskeutui Etelä-Afrikasta koleaan ja sateiseen Suomeen. Taakse jäi kaunis Cape Town, Swazimaan kuumat rytmit, Lesothon henkeäsalpaava vuoristo, Botswanan kuumat savannit, Mosambikin upeat rannat ja Zimbabwen kuohuvat Victorian putoukset. Matkan varrella löysin kavereita, ihastuin, juhlin, koin ja näin.

Swazimaassa suoritetut työharjoittelut osana sosionomiopintoja olivat opettaneet, ilahduttaneet ja itkettäneet. Koskaan en tulisi unohtamaan Swazimaan maaseudun pieniä hökkeleitä, mutkittelevia punamultateitä, jylhiä vehreitä kukkuloita ja pihoilla leikkiviä lapsia, jotka arvostivat kaikkea heidän ympärillään olevaa. Nälän kasvot eivät koskaan poistuisi verkkokalvoiltani.

Hypätessäni itkuisena lentokoneeseen tiesin, ettei tämä jäisi tähän. Yksi unohtumaton ja elämää mullistava syksy Afrikassa oli takanani, mutta jotakin pian varmasti taas edessäni.
 
Opinnäytetyötä ja päättöharjoittelu Kilimanjaron kupeessa
Jo Swazimaassa minulle syntyi unelma päättöharjoittelun tekemisestä sekä opinnäytetyöaineiston keräämisestä jossakin Afrikan maassa. Aloin heti Suomeen palattuani suunnitella uutta vaihtoa ja marraskuussa 2014 lähdin jälleen matkaan. Nyt päädyin kolmeksi ja puoleksi kuukaudeksi opiskelijavaihtoon Tansaniaan neuvolaan, paikallisen kasvatuksen ja perheen pariin.
 
"Raskaaksi tulo ei ole työtä - työtä on lapsen kasvatus"
Opinnäytetyössäni ”Kuleya mimba si kazi: kazi ni kuleva mwana” – ”Raskaaksi tulo ei ole työtä: työtä on lapsen kasvatus” tutkin tansanialaista kasvatuskulttuuria ja perhettä. Aineistoni hankin Majengon terveyskeskuksen äitien ja lasten klinikalla Tansaniassa Moshin kaupungissa. Sata alle 7-vuotiaan lapsen tansanialaista äitiä vastasi laatimaani swahilin kielelle käännettyyn kyselylomakkeeseen.

Äitien ja lasten klinikka vastaa Suomen neuvolaa, vaikka sen palvelut ovat hyvin erilaisia. Majengon neuvolan asiakaslistoilla olevat äidit ja heidän lapsensa saavat käydä klinikalla ilmaiseksi kuukausittain lapsen viiteen ikävuoteen asti. Klinikka huolehtii, että lapsi saa kaikki viisi tarvittavaa rokotusta, ja se seuraa lapsen painon kehitystä. Klinikan sairaanhoitajat vastaavat äitien kysymyksiin ja ohjaavat heitä tarvittaessa lapsen hoidossa. Todellisuudessa kommunikaatio sairaanhoitajien ja äitien välillä on kuitenkin hyvin vähäistä.
 
Tansanialaisen perheen ja kasvatuksen kehityssuunta
Opinnäytetyöni huomattavin tutkimustulos oli, että tansanialaiset alle 7–vuotiaat lapset elävät vähitellen länsimaistuvissa perheissä ja saavat sen kehityksen mukaista kasvatusta. Perheen ja kasvatuksen länsimaistumisessa perinteiset konservatiiviset perheroolit ovat kuitenkin edelleen vahvasti olemassa.

Laajennetut perheet ja perinteiseen hoivaan perustuva kulttuuri ovat tutkimukseni mukaan väistymässä länsimaisen kasvatusajattelun, ydinperheen ja yksinhuoltajuuden tieltä. Alle 7–vuotiaan lapsen kasvatuksessa rakentavan ohjauksen, vuorovaikutuksen ja koulutuksen arvostaminen lisääntyy ja suurin osa äideistä tarjoaa kasvatuksessaan tasapuolisesti rakkautta ja rajoja.

Havaintojeni mukaan perinteiseen hoivaan perustuvan kasvatuksen piirteet ovat kuitenkin edelleen nähtävissä, osittain jopa kyselystä saamieni tulosten vastaisesti. Uskon, että perinteisten tapojen muutos länsimaisempaan suuntaan tapahtuu hiljalleen, edeten sanoista teoiksi.
 
"Hakuna matata" -kulttuurista tutkimukseni vaikuttavuuteen
Tutkimukstulokseni jättävät arvoitukseksi sen, onko kasvatuksen ja perheen kasvusuunta kulttuurisesti oikea ja kestävä tansanialaisessa kaupungistuvassa ympäristössä. Positiivisuuteen ja huolettomuuteen pohjautuva paikallinen kulttuuri vaikuttaa uskontojen, kielen ja maailmankuvansa kautta aina lasten kasvatukseen omaleimaisella värikkäällä tavallaan.

Länsimainen asiantuntijakeskeinen kasvatusajattelu, tiukat rutiinit ja säännöt sekä lapsen kasvatukseen kohdistuva paineenkaltainen stressi tuskin pääsevät tunkeutumaan tansanialaiseen ”hamna shida” ja ”hakuna matata” eli ”ei ongelmaa” -tyyppiseen huolettomaan asenteeseen.

Tarkoituksenani oli tuottaa tietoa tansanialaisesta kasvatuskulttuurista ja perheestä ja tuoda esiin kasvatustyön mahdollisuuksia kehitysmaassa. Mielestäni onnistuin näissä tavoitteissani hyvin.

Vaikka tutkimukseni ei tuottaisi suuria ja laajoja maailmaa mullistavia tuloksia, uskon, että pienet ja suuntaa antavatkin tulokset voivat vaikuttaa paljon johonkin. Oli tutkimustulosteni merkitys suuri yhteen yksilöön, pieneen ryhmään tai johonkin ilmiöön, on vaikutus silti olemassa.
 
Toiveista totta; uskaltaisitko sinäkin?
Haaveeni päättöharjoittelun ja opinnäytetyön tekemisestä Afrikassa toteutui ja olen saavutuksestani ylpeä. Olen tehnyt opinnäytetyöni koko sydämelläni ja osaamisellani itseäni kiinnostavasta aiheesta.

Opinnäytetyön tekeminen vaihdossa oli äärettömän mielenkiintoista, antoisaa ja opettavaista. Työskenteleminen ja tutkimusaineiston kerääminen vieraassa kulttuurissa oli välillä vaikeaa, mutta samalla myös palkitsevaa.

Haluan tutkimukseni kautta kannustaa opiskelijoita ja opinnäytetyöntekijöitä lähtemään vaihtoon ja kohtaamaan sen tarjoamia välillä hyvinkin suuriakin haasteita. Toivon, että tutkimukseni antaisi jollekin ajatuksen kipinän; ehkä minäkin voisin. Kaikki on mahdollista.

Jälleen matkani aikana olen oppinut, nähnyt ja kokenut. Mieleeni ovat jääneet muistot aamuisin huoneeni ikkunasta katselemastani lumihuippuisesta Kilimanjarosta, Masai-kylän alkukantaisista elämänoloista, Sambian kehittyvästä pääkaupungista Lusakasta, Sansibarin kristallinkirkkaasta merestä ja Mauritiuksen pysähdyttävästä vehreydestä ja silmän kantamattomiin jatkuvista teepelloista.

Yksin matkustaminen on antanut uudenlaista varmuutta ja samalla haastetta. Matkani aikana olen kohdannut uusia kulttuureja ja kieliä, tutustunut kymmeniin uusiin ihmisiin, maistanut, haistanut ja tuntenut. Matkallani moni asia oli eteläisessä Afrikassa tekemäni harjoitteluvaihdon ja matkojen johdosta jo tutuntuntuista. Nyt ne mielikuvat ja se ymmärrys, jota olen aiemmin rakentanut, vahvistuivat ja varmistuivat.

Tällaisista tilaisuuksista elämässä ei voi kuin olla kiitollinen. Jälleen kerran kehitysmaahan tehtävän harjoitteluvaihdon merkitystä on vaikea kuvata sanoin: sellainen pitää vain kokea.
 
Linkit
 
Kirjoittaja(t):
Anni-Helmi Varjus, sosionomiopiskelija