07.02.2018
Hyve-lehti jatkaa Talk-julkaisussa
07.11.2017
Kokemusasiantuntijat auttavat mielenterveyshoitotyön koulutuksessa
10.06.2017
Sairaanhoitajaopiskelijat karttavat mielenterveysalaa
16.05.2017
Työelämäyhteistyöllä erilaisia oppimiskokemuksia opiskelijoille
14.11.2017
Kehitysvammahuollon haasteena ovat rajoitustoimenpiteet
07.11.2017
Hyvä vuorovaikutus tärkeää psykiatrisen eristyspotilaan hoidossa
15.09.2017
Vuorovaikutus on tärkeä osa psykiatrista hoitotyötä
14.11.2017
Yli 50-vuotiaiden työttömien digiosaamista kehitetään Naantalissa
14.08.2017
Potilasturvallisuus ydinasia psykiatrisen potilaan eristämisessä
09.06.2017
Valmennuksella innostusta ja uusia työkaluja aikuissosiaalityöhön
14.11.2017
Viron korkeakoulujen Terveysala-ryhmän laadunarviointi
07.11.2017
Toipumisorientaatiolla kohti yksilöllisempää mielenterveyshoitoa
29.05.2017
Kosteus- ja homevaurioiden aiheuttamia oireita kartoitetaan yhteistyössä
 
Opiskelu ja elämä
 
16.01.2008
Täytyykö terveysalalla olla terve?
 
Opiskelun alkaessa joutuu moni opiskelija miettimään ajankäyttöään uudestaan. Milloin käy koulussa, harrastaa ja viettää sosiaalista elämää? Eikä sovi unohtaa, kuinka paljon läksyihin ja tenttiin lukemiseen kuluu aikaa, puhumattakaan lähes välttämättömästä työssä käymisestä opiskelun ohella.
Ainakin meidän koulussa on käytäntö, jonka mukaan, kun oppilas on ollut poissa liikaa niiltä kursseilta, joissa poissaolot huomioidaan tarkasti, hän saa ylimääräisiä tehtäviä. Esimerkiksi kolmen päivän poissaolon jälkeen hänellä on rästissä ne asiat, jotka käytiin oppitunneilla tai luennoilla ja ne, mitkä hän oli suunnitellut tekevänsä niinä päivinä kotona, sekä vielä tehtävät, jotka opettaja määrää hänelle ylimääräisiksi. Minua kiinnostaa, miten ne kaikki asiat saa opiskeltua, kun aikaa on mennyt sairastamiseen? Vai pitäisikö sittenkin sinnitellä viimeiseen asti koulussa, kunnes jalat eivät yksinkertaisesti kanna ja pää on niin tukossa, että epäilyttää, onko siellä aivoja ylipäätänsä enää ollenkaan?

Olisiko järkevää, että sairaana sairastetaan kotona, ja sairaudesta johtuvan poissaolon jälkeen (oletetaan, että ammattiin suuntaavassa koulussa opiskelija todella haluaa tehdä kaikkensa opintojensa eteen eikä virittele ylimääräisiä ”sairauksia”) opiskelijan tärkeimpänä tehtävänä olisi saada muut opiskelijat kiinni lisästressin sijaan? Jo muistiinpanojen kopioimiseen ja ymmärtämiseen kuluu todennäköisesti pidempi aika kuin luentojen kanssa olisi mennyt. Ja niin kuin useimmat opettajatkin ovat jo huomanneet, silloin ei heillekään tulisi ylimääräisiä töitä opiskelijan sairauden vuoksi. Uskon ja toivon, että opettajat ymmärtävät oikeiden sairauksien ja poissaolojen todellisen merkityksen.

Iänikuinen kysymys on myös, koska opiskelija on niin sairas, ettei voi mennä kouluun? Toisen mielestä on vain ”pientä nuhaa”, kun toinen ihmettelee, miksi joku tulee noin sairaana kouluun, tartuttamaan muitako? Ja jotkut tekevät kaikkiensa, etteivät olisi koulussa kipeänä, kun taas toiset lähtevät paljon mieluummin illalla kavereiden kanssa ulos senkin uhmalla, että seuraavana päivänä ei pääse kouluun. Kaikkien pitää itse arvioida, koska on liian sairas pystyssä pysymiseen, mutta fakta on kuitenkin se, että kaikki sairastavat joskus.

Terveysalalla huolehditaan toisten terveydestä, mutta valitettavasti oma terveys ei ole yhtä yksinkertainen asia. Ensimmäiseksi tulee mieleen, että on suoritettava tietyt opinnot tai tehtävä tietyt työt. Jopa työssäkäyvä ihminen alkaa liian usein heti miettiä, kuka tekee työt, jos minä jään sairaslomalle. Tätä tapahtuu todennäköisesti kaikilla aloilla, ei pelkästään sosiaali- ja terveysalalla. On syytä muistaa, että usein sairaus pitkittyy, jos sitä ei heti hoida kunnolla. Vaikka on jaloa ja vastuuntuntoista ajatella myös muiden napoja, ei omasta terveydestä tarvitse tinkiä.
 
Kirjoittaja(t):
Linda Hiekkaranta, Toimintaterapeuttiopiskelija