07.02.2018
Hyve-lehti jatkaa Talk-julkaisussa
07.11.2017
Kokemusasiantuntijat auttavat mielenterveyshoitotyön koulutuksessa
10.06.2017
Sairaanhoitajaopiskelijat karttavat mielenterveysalaa
16.05.2017
Työelämäyhteistyöllä erilaisia oppimiskokemuksia opiskelijoille
14.11.2017
Kehitysvammahuollon haasteena ovat rajoitustoimenpiteet
07.11.2017
Hyvä vuorovaikutus tärkeää psykiatrisen eristyspotilaan hoidossa
15.09.2017
Vuorovaikutus on tärkeä osa psykiatrista hoitotyötä
14.11.2017
Yli 50-vuotiaiden työttömien digiosaamista kehitetään Naantalissa
14.08.2017
Potilasturvallisuus ydinasia psykiatrisen potilaan eristämisessä
09.06.2017
Valmennuksella innostusta ja uusia työkaluja aikuissosiaalityöhön
14.11.2017
Viron korkeakoulujen Terveysala-ryhmän laadunarviointi
07.11.2017
Toipumisorientaatiolla kohti yksilöllisempää mielenterveyshoitoa
29.05.2017
Kosteus- ja homevaurioiden aiheuttamia oireita kartoitetaan yhteistyössä
 
Opiskelu ja elämä
 
17.01.2007
Minustako toimintaterapeutti?
 
Kuullessani ensimmäistä kertaa termin toimintaterapia en tiennyt kyseisestä alasta juuri mitään. Mitä toimintaterapeutit oikeastaan tekevät? Missä alaa voi opiskella? Tai mitä opiskelu sisältää?
Kiinnostuin toimintaterapiasta ollessani Eurajoen kristillisessä opistossa opiskelemassa koulunkäyntiavustajaksi. Opiskeluun kuului tutustumiskäynti toimintaterapeutin luo. Se oli ensimmäinen kerta, kun näin, mitä toimintaterapeutin työ käytännössä on. Tämä avasi minulle kyseisestä työstä uuden näkökulman, joka tuntui hyvin mielenkiintoiselta.

Valmistuttuani koulunkäyntiavustajaksi työskentelin eri kouluissa kaksi vuotta saadakseni työkokemusta työskentelystä apua tarvitsevien henkilöiden kanssa. Koin avustajan työn mukavaksi, mutta halusin kuitenkin päästä työskentelemään enemmän kuntouttavan puolen parissa. Lisäksi halusin päästä hyödyntämään musiikki- ja liikuntaharrastuksiani tekemässäni työssä. Näin päätin hakea opiskelemaan toimintaterapiaa Turun ammattikorkeakouluun.
 
Toimintaterapia on käytännönläheistä
Pääsin kouluun ja aloitin opiskeluni tänä syksyllä 2006. Opiskelun alkuun on kuulunut perustietoa toimintaterapiasta, sen käsitteistöstä ja periaatteista. Opiskelun on pitänyt mielenkiintoisena se, että teoreettisetkin oppiaineet tuntuvat käytännönläheisiltä, sillä lähes kaikkia niistä pystyy soveltamaan sellaisenaan tulevaan työhön. Tämä sopii siis erinomaisesti myös henkilölle, joka ei ole kovinkaan aktiivista “lukutyyppiä” vaan pitää enemmän käytännössä toimimisesta.

Alan käytännönläheisyydestä kertoo myös se, kuinka jokapäiväisistä asioista toimintaterapia koostuu. Jokainen meistä käyttää aina välillä arkeamme helpottavia apuvälineitä. Emme vain tule ajatelleeksi, että esimerkiksi nihkeä rätti, joka auttaa tiukan hillopurkinkannen avaamisessa, olisi apuväline, joka poistaa meiltä rajoitteen.
 
Toimintaterapia arjen sujumisen tukena
Tukeudumme siis itsekin jokapäiväisissä toiminnoissamme kaikenlaisiin apuvälineisiin poistaaksemme toimintaamme rajoittavia tekijöitä. Tämä on myös toimintaterapian lähtökohta. Toimintaterapeutit miettivät eri asiakkaiden kanssa keinoja, joilla asiakkaat pystyisivät tekemään jokapäiväiset toiminnat mahdollisista vammoistaan huolimatta.

Arkea helpottavat tekijät voivat olla muutokset leipäveitsen kahvassa aina asuintalon rakenteellisiin muutoksiin, ja kaikkea siltä väliltä. Tämä on kuitenkin vasta yksi osa-alue toimintaterapian kentässä, sillä toimintaterapian ala on hyvin monipuolinen ja laaja.
 
Tieto lisää tiedonjanoa
Opintojen edetessä ja tiedon lisääntyessä myös tiedonhaluni on kasvanut. Mitä enemmän toimintaterapiasta tiedän, sitä enemmän haluan tutkia asiaa ja monipuolistaa omaa osaamistani. Tuntuu, että tähän ammattiin ei koskaan voi tulla täysin valmiiksi, vaan omaa tietämystään voi aina lisätä.

Lyhyesti sanottuna toimintaterapia on siis käytännönläheistä terapiaa, jonka tehtävänä on poistaa toiminnan rajoitteita asiakkaan tarpeiden mukaan. Toimintaterapiaan sisältyy myös paljon muuta. Mikäli teitä kiinnostaa kyseinen ammatti, tai mitä toimintaterapia on, kannattaa ottaa selvää internetistä, toimintaterapeuteilta tai toimintaterapian opiskelijoilta.
 
Kirjoittaja(t):
Markus Stenfors, toimintaterapiaopiskelija