07.02.2018
Hyve-lehti jatkaa Talk-julkaisussa
07.11.2017
Kokemusasiantuntijat auttavat mielenterveyshoitotyön koulutuksessa
10.06.2017
Sairaanhoitajaopiskelijat karttavat mielenterveysalaa
16.05.2017
Työelämäyhteistyöllä erilaisia oppimiskokemuksia opiskelijoille
14.11.2017
Kehitysvammahuollon haasteena ovat rajoitustoimenpiteet
07.11.2017
Hyvä vuorovaikutus tärkeää psykiatrisen eristyspotilaan hoidossa
15.09.2017
Vuorovaikutus on tärkeä osa psykiatrista hoitotyötä
14.11.2017
Yli 50-vuotiaiden työttömien digiosaamista kehitetään Naantalissa
14.08.2017
Potilasturvallisuus ydinasia psykiatrisen potilaan eristämisessä
09.06.2017
Valmennuksella innostusta ja uusia työkaluja aikuissosiaalityöhön
14.11.2017
Viron korkeakoulujen Terveysala-ryhmän laadunarviointi
07.11.2017
Toipumisorientaatiolla kohti yksilöllisempää mielenterveyshoitoa
29.05.2017
Kosteus- ja homevaurioiden aiheuttamia oireita kartoitetaan yhteistyössä
 
Opiskelu ja elämä
 
05.02.2008
Elämää soluasunnossa – ”Onnelliset neliöt”
 
Elämää soluasunnossa – ”Onnelliset neliöt” Monille opiskelijoille Turun ylioppilaskyläsäätiön mainostamat ”onnelliset neliöt” tarkoittavat yhdessä asumista soluasunnossa. Samaan asuntoon voi muuttaa opiskelijoita ympäri Suomea, eri lähtökohdista ja eri ikäluokista. Voivatko toisilleen tuntemattomat, erilaiset ihmiset tulla toimeen keskenään? Onko soluasunnossa tyytyväisiä asukkaita?
Soluasumisessa on hyvät ja huonot puolensa. Myönteistä on, että asuminen yhdessä on edullista, mikä sopii opiskelijan pienelle budjetille. Päivittäiset tavarat voidaan ostaa yhdessä, kodinkoneet ovat yhteiskäytössä ja muut asumismenot ovat kohtuulliset.

Myönteistä ovat myös mukavat kämppäkaverit. Parhaimmillaan he ovat kivoja tyyppejä, joiden kanssa yhteiselo sujuu hyvin. Elintavat ovat samantyyppiset: vessassa on aina paperia ja asunto on siisti. Kämppäkavereista on seuraa, ja apua saa, kun sitä haluaa. Soluasunnossa voi jopa syntyä elinikäisiä ystävyyssuhteita, jotka tekevät asumisesta hauskaa ja viihtyisää.

Ikävä kyllä kaikille yhteisasuminen ei ole yhtä hauskaa. Jokainen kaipaa välillä omaa rauhaa, oloa kuin olisi ”kotonaan”. Kämppäkavereiden erilaiset elämänrytmit ja -tavat voivat tehdä siitä mahdotonta: joku haluaa tehdä päivällistä keskiyöllä, ja toinen haluaa siivota asunnon vain kerran vuodessa. Pahimmillaan kämppäkaveri ei ota toisia huomioon ollenkaan ja tekee asumisesta kaikille epämiellyttävää.

Mitä voi tehdä, jos kämppäkaverin elämäntavat ovat sietämättömät? Missä tahansa asunnossa, asui siellä sitten pariskunta tai perhe, tarvitaan sääntöjä. Kimppakämpässä yhteisesti sovitut säännöt helpottavat arjen kulkua, ja vältytään turhilta konflikteilta. Kun käytännön asioista on sovittu, arki voi olla yllättävän sujuvaa ja helppoa.Tärkeitä yhteisasumisen aakkosia on myös toisten huomioonottaminen, joustavuus ja hyvät käytöstavat. Soluasunnon ei tarvitse olla opiskeluajan vankila, jossa on tiukat säännöt ja aikataulut. Jokainen voi joustaa joskus yhteisesti sovituista säännöistä, kysyä mielipidettä ja lupaa kämppäkavereilta. Olisi kummallista ja ahdistavaa, jos ei voisi järjestää pippaloita tai kutsua kaveriporukkaa illanviettoon omaan kotiin.

Opiskelun jälkeen kaikilla on varmasti sekä hyviä että huonoja muistoja yhteisasumisesta. Muistoissa on mukavia hetkiä, jolloin asuminen on ollut hauskaa ja toisaalta hetkiä, jolloin yhteisasuminen on käynyt hermoille. Koska soluasuntoon muuttavat opiskelijat ovat kaikki erilaisia, voi rutiinien ja elämäntapojen yhteensovittaminen olla vaikeaa. Silti monet varmasti kokevat soluasumisen mukavaksi, edulliseksi asumismuodoksi. Eläminen soluasunnossa on yksinkertaista ja onnellista, kun osataan ottaa toisemme huomioon ja muistaa kohdella toisia niin kuin haluaisimme itseämme kohdeltavan.
 
Kirjoittaja(t):
Satu Huhtala, Toimintaterapeuttiopiskelija