07.02.2018
Hyve-lehti jatkaa Talk-julkaisussa
07.11.2017
Kokemusasiantuntijat auttavat mielenterveyshoitotyön koulutuksessa
10.06.2017
Sairaanhoitajaopiskelijat karttavat mielenterveysalaa
16.05.2017
Työelämäyhteistyöllä erilaisia oppimiskokemuksia opiskelijoille
14.11.2017
Kehitysvammahuollon haasteena ovat rajoitustoimenpiteet
07.11.2017
Hyvä vuorovaikutus tärkeää psykiatrisen eristyspotilaan hoidossa
15.09.2017
Vuorovaikutus on tärkeä osa psykiatrista hoitotyötä
14.11.2017
Yli 50-vuotiaiden työttömien digiosaamista kehitetään Naantalissa
14.08.2017
Potilasturvallisuus ydinasia psykiatrisen potilaan eristämisessä
09.06.2017
Valmennuksella innostusta ja uusia työkaluja aikuissosiaalityöhön
14.11.2017
Viron korkeakoulujen Terveysala-ryhmän laadunarviointi
07.11.2017
Toipumisorientaatiolla kohti yksilöllisempää mielenterveyshoitoa
29.05.2017
Kosteus- ja homevaurioiden aiheuttamia oireita kartoitetaan yhteistyössä
 
Muuta kiinnostavaa
 
18.01.2007
Betoniakrobatiaa
 
Extreme-akrobatialajien suosio nousee edelleen. Turussakin saattaa hyvällä tuurilla nähdä parkouraajan, trikkaajan tai jopa free runnerin. Mitä nämä nimet tarkoittavat ja miksi jotkut harjoittelevat tällaisia lajeja?
Ranskasta lähtöisin oleva parkour mullistaa ajatuksen kaupungilla liikkumisesta. Kaupunki on viidakko – seinät ja katot eivät saa olla esteenä – parkouraaja menee, minne ja miten haluaa. Tärkeätä on sulava liike, improvisaatio ja eteneminen. Parkouraajaalle betoniseinä ei ole este, vaan työkalu.

Voltit eivät eräiden mukaan kuulu parkouraamiseen vaan free runningiin. Se on vapaampaa, mutta painottaa silti etenemistä ja improvisaatiota. Parkour ja free running kuuluvat kaupunkiympäristöön ja voivat olla mm. putoamisvaaran takia äärimmäisen vaarallisia lajeja.

Kirjoittaja suosittelee kaikille parkour-harrastuksesta kiinnostuneille malttia ja hyviä kenkiä. Katulajit ovat äärimmäisen vaativia nilkoille, mutta huono alastulo voi tietää ongelmia muuallekin. Parkour ja muutkin katuakrobatialajit ovat ensisijaisesti taiteellista ilmaisua kehon kautta – vaara on ehkä läsnä, muttei sitä varsinaisesti tavoitella.
 
Kaupunki on leikkikenttämme
Trikkaus on nimitys useille eri katuakrobatian tyyleille. Lajia voi harrastaa toki muuallakin kuin kadulla – voimistelijoiden käyttämät permannot ovat aivan erinomaisia tähän tarkoitukseen. Temput pohjautuvat usein kamppailulajeihin, mutta myös breakdanceen tai vaikka permantovoimisteluun.

Lajin tarkoitus on pitää hauskaa ja näyttää hyvältä – tyylisääntöjä tai ohjeita ei ole. On kuitenkin muodostunut pieni kirjaamaton lista tempuista, joita aloitteleva trikkaaja voi harjoitella. Kaikille tuttu kärrynpyörä on siinä listassa. Kokeneemmat trikkaajat tekevät jatkuvia kierrepotkuista ja erilaisista volteista koostuvia sarjoja.

Neokarate on trikkauksen alalaji, jossa harjoitellaan temppuja, joita on nähty toimintaelokuvissa – ainoastaan sillä erolla, ettei neokaratessa käytetä kamerakikkoja. Internet on pullollaan harrastajien tekemiä videoita, jotka jäljittelevät mestarien, kuten Jet Lin tai Jackie Chan töitä. Nykyisin kuvaan ovat ilmestyneet myös amatöörien kamerakikat, vaikka kokeneet neokaraten harrastajat tekevät ilman apuvälineitä aivan yhtä näyttäviä tempauksia, ellei näyttävämpiäkin.

Näytös-wushu (Kung Fu) on samankaltainen laji – tosin elokuvat yleensä kopioivat wushua eikä toisin päin. Suomessa asuva Ramin Sohrab on maailmanlaajuisesti yksi näytöswushun merkittävimmistä uranuurtajista. Hänen kehittämänsä Art Wushu on monien trikkaajien innoittaja ympäri maailman. Tärkeää on, että käyttää mielikuvitusta ja tekee mitä haluaa.

Kaikki edellämainitut lajit vaativat äärimmäisen hyvää fyysistä kuntoa ja tarkkaa kehonhallintaa. Ekstremelajeissa vaaraelementti on usein läsnä, mutta sitä kontrolloidaan tietoisesti. Kyse on usein omien kykyjen suhteuttamisesta tempun vaativuuteen: vaarallisia temppuja ei pidä tehdä, ennen kuin on varma omista kyvyistään. Usein temppuja harjoitellaankin aluksi turvalliseksi tehdyssä ympäristössä, kuten permannolla, ennen kuin ne viedään kadulle. Jokaisen henkilökohtaiselle vastuulle jää kuitenkin arviointi ja päätös temppujen tekemisestä. Akrobaattiset katulajit ovat järkevästi harjoiteltuna tuskin vaarallisempia kuin esimerkiksi jalkapallo tai jääkiekko.

Lisää aiheesta:

Trikkaus on nimitys useille eri katuakrobatian tyyleille. Lajia voi harrastaa toki muuallakin kuin kadulla – voimistelijoiden käyttämät permannot ovat aivan erinomaisia tähän tarkoitukseen. Temput pohjautuvat usein kamppailulajeihin, mutta myös breakdanceen tai vaikka permantovoimisteluun.

Lajin tarkoitus on pitää hauskaa ja näyttää hyvältä – tyylisääntöjä tai ohjeita ei ole. On kuitenkin muodostunut pieni kirjaamaton lista tempuista, joita aloitteleva trikkaaja voi harjoitella. Kaikille tuttu kärrynpyörä on siinä listassa. Kokeneemmat trikkaajat tekevät jatkuvia kierrepotkuista ja erilaisista volteista koostuvia sarjoja.

Neokarate on trikkauksen alalaji, jossa harjoitellaan temppuja, joita on nähty toimintaelokuvissa – ainoastaan sillä erolla, ettei neokaratessa käytetä kamerakikkoja. Internet on pullollaan harrastajien tekemiä videoita, jotka jäljittelevät mestarien, kuten Jet Lin tai Jackie Chan töitä. Nykyisin kuvaan ovat ilmestyneet myös amatöörien kamerakikat, vaikka kokeneet neokaraten harrastajat tekevät ilman apuvälineitä aivan yhtä näyttäviä tempauksia, ellei näyttävämpiäkin.

Näytös-wushu (Kung Fu) on samankaltainen laji – tosin elokuvat yleensä kopioivat wushua eikä toisin päin. Suomessa asuva Ramin Sohrab on maailmanlaajuisesti yksi näytöswushun merkittävimmistä uranuurtajista. Hänen kehittämänsä Art Wushu on monien trikkaajien innoittaja ympäri maailman. Tärkeää on, että käyttää mielikuvitusta ja tekee mitä haluaa.

Kaikki edellämainitut lajit vaativat äärimmäisen hyvää fyysistä kuntoa ja tarkkaa kehonhallintaa. Ekstremelajeissa vaaraelementti on usein läsnä, mutta sitä kontrolloidaan tietoisesti. Kyse on usein omien kykyjen suhteuttamisesta tempun vaativuuteen: vaarallisia temppuja ei pidä tehdä, ennen kuin on varma omista kyvyistään. Usein temppuja harjoitellaankin aluksi turvalliseksi tehdyssä ympäristössä, kuten permannolla, ennen kuin ne viedään kadulle. Jokaisen henkilökohtaiselle vastuulle jää kuitenkin arviointi ja päätös temppujen tekemisestä. Akrobaattiset katulajit ovat järkevästi harjoiteltuna tuskin vaarallisempia kuin esimerkiksi jalkapallo tai jääkiekko.

Lisää aiheesta:

http://www.parkour.fi/ http://www.trickstutorials.com/ http://www.bilang.com/ http://www.steve-terada.com/ http://www.raminsohrab.com/
 
Kirjoittaja(t):
Uoti Hotari, Fysioterapeuttiopiskelija