07.02.2018
Hyve-lehti jatkaa Talk-julkaisussa
07.11.2017
Kokemusasiantuntijat auttavat mielenterveyshoitotyön koulutuksessa
10.06.2017
Sairaanhoitajaopiskelijat karttavat mielenterveysalaa
16.05.2017
Työelämäyhteistyöllä erilaisia oppimiskokemuksia opiskelijoille
14.11.2017
Kehitysvammahuollon haasteena ovat rajoitustoimenpiteet
07.11.2017
Hyvä vuorovaikutus tärkeää psykiatrisen eristyspotilaan hoidossa
15.09.2017
Vuorovaikutus on tärkeä osa psykiatrista hoitotyötä
14.11.2017
Yli 50-vuotiaiden työttömien digiosaamista kehitetään Naantalissa
14.08.2017
Potilasturvallisuus ydinasia psykiatrisen potilaan eristämisessä
09.06.2017
Valmennuksella innostusta ja uusia työkaluja aikuissosiaalityöhön
14.11.2017
Viron korkeakoulujen Terveysala-ryhmän laadunarviointi
07.11.2017
Toipumisorientaatiolla kohti yksilöllisempää mielenterveyshoitoa
29.05.2017
Kosteus- ja homevaurioiden aiheuttamia oireita kartoitetaan yhteistyössä
 
Opiskelu ja elämä
 
18.01.2007
Opiskeleminen teettää töitä myös ammattikorkeakoulussa
 
Opiskelu ammattikorkeakoulussa vaatii todella paljon aikaa ja panostusta. Jos siis olet periksiantamaton, sinulla on vahvat istuinluut ja olet valmis uhraamaan lähes kaiken vapaa-aikasi opiskelulle, saatat onnistua raivaamaan tiesi opintojen päätökseen saakka.
Opiskelu ammattikorkeakoulussa ei todellakaan ole lasten leikkiä. Riippuu tietysti siitä, mitä opiskelee, mutta fysioterapian koulutusohjelma tuntuu ainakin nyt aluksi todella raskaalta. Koulupäivät venyvät yleensä työpäivän mittaisiksi ja ahertaminen jatkuu vielä kotona yömyöhään. Sanoiko joku joskus, että olisi hyvä harrastaakin jotain?

Kun koulupäivät ovat pitkiä ja kotona joutuu vielä taistelemaan tehtävien suorittamiseksi, herää mielessä kysymys siitä, kuka tästä hyötyy. Kuka hyötyy siitä, että on paljon erilaisia oppiaineita samaan aikaan ja koko ajan painaa päälle jokin tentti, tehtävän tai tutkielman palautus. Välillä ei edes muista mihin oppiaineeseen jokin tehtävä liittyi. Opiskelijat yrittävät hätäpäissään omaksua kaiken informaation, mutta todellinen lopputulos on se, että kaikesta osaa vähän jotakin, mutta ei mistään tarpeeksi. Opiskelijat eivät siis ehdi panostaa mihinkään kunnolla, koska silloin jokin toinen oppiaine jäisi vähemmälle huomiolle.

Onkohan tämän kaiken tarkoituksena yksinkertaisesti erottaa jyvät akanoista jo heti alkumetreillä? Testataan, kuka selviää tehtävistä ajallaan ja kenellä on paras stressinsietokyky. Kun pääsykokeissa kysytään, millainen on stressinsietokykysi ja pystytkö työskentelemään paineen alaisena, niin totta kai siihen vastataan, että hyvähän se on ja kyllä paineen alla työskentelykin onnistuu.
 
Ammattikorkeakoulu pitää raiteilla
Onhan ammattikorkeakouluopiskelussa toki hyvätkin puolensa. Esimerkiksi yliopiston akateemista vapautta ei ammattikorkeakoulussa tunneta, mikä on mielestäni ehkä vain positiivinen seikka – onhan akateeminen vapaus koitunutkin monen yliopisto-opiskelijan kohtaloksi. Vaikka päivät ovat yliopistossa lyhyempiä, on siellä silti vielä enemmän itsenäistä opiskelua ja tenttimateriaalit ovat laajempia. Ammattikorkeakoulussa pidetään opiskelijoita enemmän silmällä, ja työskentely on enemmän lukujärjestyssidonnaisempaa, ja tällä varmistetaan se, etteivät opiskelijat suistu niin helposti sivuraiteille.

Totuushan on kuitenkin, että valitsipa opiskelija minkä tahansa tavan kouluttautua, on opiskeltava ahkerasti joka tapauksessa. Mikään koulu ei varmastikaan ole helppo, ja oman valmistumisensa eteen on tehtävä töitä. Sohvalla makoilulla ja kattoon syljeskelyllä ei varmasti valmistu miksikään – paitsi ehkä sohvafilosofiksi.
 
Kirjoittaja(t):
Janni Koskela, Fysioterapeuttiopiskelija