07.02.2018
Hyve-lehti jatkaa Talk-julkaisussa
07.11.2017
Kokemusasiantuntijat auttavat mielenterveyshoitotyön koulutuksessa
10.06.2017
Sairaanhoitajaopiskelijat karttavat mielenterveysalaa
16.05.2017
Työelämäyhteistyöllä erilaisia oppimiskokemuksia opiskelijoille
14.11.2017
Kehitysvammahuollon haasteena ovat rajoitustoimenpiteet
07.11.2017
Hyvä vuorovaikutus tärkeää psykiatrisen eristyspotilaan hoidossa
15.09.2017
Vuorovaikutus on tärkeä osa psykiatrista hoitotyötä
14.11.2017
Yli 50-vuotiaiden työttömien digiosaamista kehitetään Naantalissa
14.08.2017
Potilasturvallisuus ydinasia psykiatrisen potilaan eristämisessä
09.06.2017
Valmennuksella innostusta ja uusia työkaluja aikuissosiaalityöhön
14.11.2017
Viron korkeakoulujen Terveysala-ryhmän laadunarviointi
07.11.2017
Toipumisorientaatiolla kohti yksilöllisempää mielenterveyshoitoa
29.05.2017
Kosteus- ja homevaurioiden aiheuttamia oireita kartoitetaan yhteistyössä
 
Opiskelu ja elämä
 
16.01.2008
Yksinhuoltaja opiskelee
 
Opiskelu vaatii töitä, töitä ja töitä. Opiskelijan kiperimmät kysymykset liittyvät ajankäyttöön, rahatilanteeseen ja omaan jaksamiseen. Yksinhuoltaja painii samojen pulmien kanssa – mutta hänen lisäkseen lapset tarvitsevat oman osansa näistä resursseista, eikä kotona ole toista aikuista jakamassa töitä ja vastuuta. Miten opiskelu hoituu Ruiskadun yksinhuoltajilta? Olisiko verkostoitumisesta hyötyä?
Mitä teet mieluiten koulupäivän päätteeksi? Ehkä lähdet harrastamaan, rentoutumaan, töihin, kirjastoon tai baariin. Yksinhuoltajilla on sama reitti joka koulupäivän jälkeen. Heidän lapsensa odottavat päiväkodeissa, kouluissa, iltapäiväkerhoissa tai kotonaan vanhempiensa saapumista. Siitä loppuillan rumba lähteekin käyntiin. Kun lapsi on nukahtanut ja viimeisetkin kotityöt tehty, täytyy jostakin löytää energiaa opiskeluun.

Miten yksinhuoltajien opiskelu sitten käytännössä hoituu? Ruiskadun opiskelijoille sähköpostilla toimitettuun kyselyyn vastanneitten tunteet opiskelun rankkuudesta vaihtelivat, mutta kaikkien opiskelujärjestelyt seurasivat kutakuinkin samaa kaavaa. Siitä kannattaakin kenen tahansa opiskelijan ottaa mallia.
 
Tiukkaa mutta tehokasta
Käytettävissä oleva opiskeluaika on rajallinen. Opiskelu keskittyy vapaatunneille, iltaan ja yöhön lapsen nukkuessa, ja tarpeen tullen viikonloppuihin. Myöhäiset ilta- ja yöopiskelut väsyttävät, mieli tekisi lähinnä heittäytyä sohvalle, mutta lapsen kanssa vietettävästä ajasta tingitään niin vähän kuin mahdollista. Huono omatunto lapsen takia vaivaa silti monia.

Kokeisiin valmistautuminen edellyttää hyvää lukusuunnitelmaa, ja kokeeseen luetaan hyvissä ajoin. Vaikka ajankäyttö on lapseen sidonnaista eikä opiskelu aina onnistu lasten yllätyksellisyyden takia, mahdollisuudet suoriutumiseen ovat kuitenkin loppujen lopuksi itsestä kiinni – ehkä jopa paremmat kuin niillä, joilla lukeminen jää viimeiseen iltaan. Tehokkuus kompensoi opiskelun rankkuutta.

Kaikki opiskelijat eivät nimittäin usko kärsivänsä väsymyksestä enemmän kuin muut. Kokemuksen myötä jokainen oppii, mikä on oma oikea tasapaino opiskelun, työn sekä vapaa-ajan välillä. Harrastuksille ei juuri löydy tilaa, mutta sehän on tuttu ongelma kaikille, joilla on lapsia. Kuten sekin, että rahaa kuluu enemmän.

Perheellisen opiskelijan tuki on sama kuin perheettömän. Vaikka suita on enemmän ruokittavana, yksinhuoltaja tuskin pystyy käymään töissä ja saamaan lisäansiota opiskelunsa ohella. Toisaalta hänen ei siis myöskään tarvitse mahduttaa töitä aikatauluunsa – ja kuten useat vastaajat totesivat, kaikilla opiskelijoilla on rahapula.
 
Vertaistuki kiinnostaa
Jos lapsi sairastuu äkillisesti, on yleensä itse jäätävä kotiin. Näitä väistämättömiä poissaoloja ja lapsen takia rajattua aikataulua eivät kaikki työharjoitteluohjaajat ja opettajat opiskelijoiden mielestä ymmärrä, ja yksinhuoltaja saa kaiken lisäksi vielä lisätehtäviä kontolleen. Verkostoitumisella voitaisiin kiinnittää opinnoista vastaavien huomio näihin epäkohtiin.

Useimmat yksinhuoltajaopiskelijat osoittivatkin kiinnostusta ja jopa innostusta vertaistukeen ja uskovat, että he hyötyisivät esimerkiksi kokoontumisesta koulun tiloissa, ajatusten ja vinkkien vaihdosta, kahvittelusta, kyläilyistä ja vaikka lastenhoitoavusta tai muusta toiminnasta.
 
Leuka ylös ja katse kohti tulevaisuutta
Prioriteetit ovat selvät: ensin tulee lapsi, sitten opiskelu. Onneksi opiskeluaika on kuitenkin työelämään verrattuna joustavampaa, joten lapsen kanssa voikin viettää enemmän aikaa. Opiskelu helpottuu kokemuksen ja lasten kasvun myötä. Arkea voi jo elää itsenäisemmin, ja lapsetkin ymmärtävät, miksi vanhempi opiskelee.

Opiskelun aloittaminen yksinhuoltajana tuo haastetta elämään. Toisaalta opiskeluaika on investointi tulevaisuuteen, ja motivaatio on korkealla. Uuteen ammattiin valmistumisella pyritään takaamaan lapselle ja itselle vakaampaa ja taloudellisesti turvatumpaa tulevaisuutta Sen vuoksi kannattaa ponnistella, vaikka aina ei jaksaisikaan ja rahallisesti olisi tiukkaakin.
 
Kirjoittaja(t):
Kirsi Alste, Toimintaterapeuttiopiskelija